Mietteitä ja vähän muutakin

 Tänään tuli vaan semmoinen tunne, että en oikeastaan saa keneltäkään (paitsi tietenkin vanhemmiltani) tukea niihin juttuisin mitä oikeasti haluaisin tehdä. Esimerkiksi tuossa viimeviikolla kävi tämmöinen juttu:


  Itse olen vasta 13-vuotias ja mielestäni ihan hyvä ratsastaja, niin päätin valmentajani, ja muutenkin hevosihmisten kannustuksella ottaa ylläpitoon koulutus-projekstiksi Irlannincobin, ja kerroin siitä yhdellee ystävälleni kuinka iloinen olen, että saan nyt ehkä tehdä mielihommaani ja koulutella kaverini kanssa tuota pollea ja, että kävin kokeilemassa sitä.   No kappas, kun seuraavana päivänä sain kuulla yhdeltä toiselta kaveriltani, että tuo tyyppi (en halua mainita kenenkään nimiä) kenelle kerroin asiasta puhuu selkäni-takana, että olen idiootti, kun ylipäätäään edes harkitsen tuon hevosen ottamista ja, että en tule pärjäämään sille yms..  :(  Ottaa kyllä vähän sydämmen pohjasta, kun ei keneltäkään saa kannustusta hommaan, johon haluaisi oikeasti paneutua kokonaan.. Tietysti vanhempani ovat aina kannustamassa minua, mutta välillä vain tuntuu siltä, ettei se  oikein riitä.  Onhan minulla ainakin kaksi kaveria jotka kannustavat etenpäin ja ovat aina tukenani, kiitos heille ♥

 No, en nyt jaksa kaivella sydäntäni ja kirjoitella tähän, kuinka minua mikäkin harmittaa, vaan kirjoitankin vähän tarkemmin mitä tein viikonloppuna :)


 Lauantaina olin vielläkin flunssanen, viimeviikon sairastelun jälkeen. Mutta onneksi se ei minua estänyt lähtemästä koirapuistoon koirien kanssa isän, ja äidin seuraksi.
  Ensin juoksentelin Onin ja Taran kanssa ympäri puistoa. Se oli täynnä energiaa (1½-tunnin aamulenkistä huolimatta) ja juoksi innokkaasti ja nappaili lunta maasta yrittäessään ohittaa "turbo-mumon" Onin!  Kun itse väsähdin lumessa rämpimisestä raupesin kuvailemaan neitejä, niiden leikkiessä hangessa. Taas sitten, kun käteni paleltuivat kuvaamisesta (mulla oli mukana vain paksut lapaset, joita en oikein kuvatessa pystynyt pitämään päälläni) sain  Taran treenattua oikein kunnolla! Näyttelytreeniä taas kerran. Laitoin Taran juoksemaan oikein nätisti pää koholla ja kunnon työ-koira askeleella (tarkoittaa lähinnä "ylös-eteen" askelta, eli koiran täytyisi juosta tuolloin "liitävällä askeleella"). Oni sai siksi aikaa jahdata lumipalloja joita iskä sille heitteli. :)


  Nyt olen aika pitkään kirjoitellut tylsiä, ja kuvattomia postauksia, koska en ole edelleenkään käynnyt tallilla räpsimässä kuvia taikka ratsastamassa hevosen puuttuessa.. Tunteihin minulla ei varaa ole ja yksityistalleja en oikein löydä.  Mutta nyt tulee ("tattararatta taaaa") uusia kuvia lauantaista! :)

                                                   Fortuna Shahriyara Melani "Oni" ♥ :)

Skandi Sanraiz Tiramissu "Tara" ♥

Tässä siis "hiukan" kuvia lauantaista. Saat ne auki isoimpina klikkaamalla kuvaa! :)

  Sunnuntainakin menin iskän kanssa koirapuistoon liikuttamaan koiria. Onnekseni puisto oli sunnuntainakin tyhjä, joten minulla oli paljon tilaa kuvata. Sain sununtaina otettua "huikeat" 32 kuvaa! :D

 No, mutta sunnuntain meininki oli puistossa aika samanlainen, paitsi Oni ei oikein suostunut juoksemaan, niin jouduin suosta sen perässä taputtaen käsiä ja huutaen "JAP JAP" :D No, hyvinhän se kuitenkin meni loppuen lopuksi.. 

Tänään (6. helmikuuta) oli taas kerran koulupäivä.. Aloitimme yhdeksältä ja lopetimme yhdeltä. 

 Aamuni alkoikin mahtavasti! Herätyskelloni soi 07.00, sammutin sen ja jäin lököttelemään sängylleni odottaen, että puhelimeni herätyskello soisi 07.15.  Kellon soitua sammutin sen ja kappas, kappas, nukahdin! Onnekseni minulla on aina maanataisin muistutus puhelimessa kello 07.45, että minun pitäisi tulla koirien kanssa sisälle, jotta en myöhästy bussista. Heräsin sitten siihen  07.45 kelloon ja olin ihan paniikissa, että "Apua, mun pitää lenkittää koirat, ja syödä, ja viellä ehtiä bussiin!". Hyppäsin heti ylös sängystäni, puin vaatteet päälle ja kipin kapin juoksin koirien kanssa ulos. Päätin, että vien ne vain pika pikaa pisulle, ja sitten syön äkkiä ja lähden pysäkille.

 Onneksi koirat olivat suht nopeita tarpeidensa teossa, joten olin jo viiden minuutin päästä kotona syömässä (kello oli tuolloin 07.55). Soin ihan rauhassa kolmet voileipäni (hehheh) ja 08.15 lähdin bussipysäkille. 

 Olin pysäkillä kello 08.28 ja bussin pitäisi tulla 08.35. Jäin sitten tyyytväisenä odottelemaan bussia joka loppujen lopuksi tuli 08.49!! :/ Oltiinpa me sitten ystäväni Minnan kanssa vähän myöhässä koulusta. 

  Koulupäiväni meni todella hyvin, muutamaa seikkaa lukuun ottamatta. :)

 Tällaista tällä kertaa, toivotaan, että ensikerralla saankin kirjoitettua postauksen hevosista? :)